Eräänä päivänä tuli mies pihaan. Puhui ja puhui, eikä Kaarina saanut selvää, mistä on kyse. Sanat ymmärsi, muttei lauseiden sisältöä. Puhe muuttui jo huudoksi ja mies mainitsi Taunon. Kaarina päätteli, miehen etsivän Taunoa ja jos Tauno on vaikka jäänyt velkaa tai jotain vastaavaa, kun toinen on niin kiihdyksissä. Kaarina selittää, ettei Tauno täällä ole. Pahoittelee vielä, kun mies on suotta niin pitkän matkan tehnyt, mutta Tauno löytyisi kaupungista. Menee sisälle ja vetää oven perässään lukkoon. Mies seisoo pihalla hetken ja viimein poistuu paikalta palaamatta.

Seuraavana päivänä Kaarina näkee naapurimiehen ja vaihtavat sanan pari. Naapurissakin oli käynyt vieras tai ei niin vieras oli esitellyt itsensä, kun epäili, ettei naapuri enää muistaisi Kaukoa.

Niin vuodet vierii ja muuttaa ihmistä. Kaarina ei ollut tunnistanut entistä aviomiestään. Ehkä niin parempi. Koirakin puree herkemmin, jos haistaa toisessa pelon. Mutta Kaarina haki kirveen ja laittoi sen sängyn päätyyn. Häntä oli lyöty riittämiin yhdelle ihmisiälle.

No, kun "myöhemmin" saapui Katri ja Tauno pakkasivat vaatteensa. Katri puki nukkensa parhaisiinsa, pisti ne riviin istumaan ja sanoi:"Nämä on Tarjan." Ei uskaltanut ottaa mukaan, Kauko olisi kuitenkin roskiin heittänyt turhina.

Kaukon uusi nuorikko ei lapsista välittänyt ja Kauko sai valita, hän tai lapset. Ratkaisu oli kaikkien onneksi helppo, Katri ja Tauno muuttivat pikapikaa takaisin Kaarinan luo.

Yksi asia kuitenkin pitää muistaa: Tarja oli sisarussarjan onnekkain, ehdottomasti. Hän osasi katsoa eteenpäin ja tiesi, ettei mikään, niin hyvässä kuin pahassa, ole ikuista.

Minun tekisi mieli kirjoittaa tämä kaikki uudelleen, mutta luultavasti se pysähtyisi kuitenkin samaan kohtaan.

Eilen katsoin sen uudelleen, ehkä neljännen kerran. Se tuntui taas yllättävän hyvältä, koskettavalta, vaikka tässä välillä se on tuntunut lattealta. Ehkä, tuo ulkopuolisuuden tunne on taas ajankohtaisempi, kuin aiemmin.

Kauko kuitenkin osaltaan periytti tai tartutti sairaan mielensä muuhun perheeseen. Tauno kärsi siitä ehkä eniten. Ja koska Kaarina oli niin väsynyt, jäi Tarjan "kasvatusvastuu" Katrin ja ennen kaikkea Taunon harteille.

Pienestä pitäen Tarja osasi puolustaa itseään vieraita vastaan. Jos joku löi, sai olla varma, että Tarja löi takaisin. Myös koulussa hän usein meni kiusatun puolelle ja puolusti tätä kynsin, hampain ja potkien. Eikä kukaan saman luokkatason oppilas olisi käynyt fyysisesti hänen kimppuusa. Huutelua ja sellaista tietenkin tapahtui riittävän välimatkan turvin.

Luokallejäänyt Auvinen tuli luokkalle varjosa kera. Eikä kukaan (kaikkein vähiten Tarja itse)ymmärrä, miksi hän alistui Auvisen piestäväksi. Muu luokka seisoi hiljaa, osa käänsi selkänsä tai meni pois paikalta. Sitä kesti vain vuoden. Sen jälkeen rauha palasi ja Auvinen varjoineen joutui koulukotiin.

Auvinen ei ole se Auvinen, josta on viimeaikoina ollut paljon lehdissä, mutta siitä nimestä tämä on palautunut mieleen.

Myöhemmin kun Kaarinan lapset muuttivat pois kotoa, hän pyysi Aareteen luokseen asumaa. Sillä hetkellä veljellä kun oli parisuhteessa kriisi ja Kaarina ajatteli Taunon ehkä vielä joutuvan palaamaan, ei halunnut muuttaa pienempään. 

Monta vuotta he asuivat rinnatusten. Aarteelle tuli "huono kausi" ja hän yritti tappaa Kaarinan. Onneksi kuristamalla eikä ampumalla. Kaarina pääsi pakoon, juoksi poliisiasemalle ja veli vietiin taas vaihteeksi psykiatriselle hoitoon. Aarteen kaapista löytyi monen kuukauden lääkkeet, jotka hän oli jättänyt ottamatta. Sairaalassa uskottiin kaikki tämän sairaan ihmisen jutut Kaarinesta (tässä kohden jo useamman vuoden kansaneläkettä nauttineesta), jonka Aarre oli ottanut hyvää hyvyyttään luokseen asumaan omaan, omalta biologiselta isältään perimäänsä, asuntoon ja joka piti hurjia juhlia yökaudet, jolloin Aarre ei voinut mukamas nukkua, mutta ei hän hyväsydämmisenä ihmisenä voinut rakasta sisartaan kadulle heittää. Aarre kotiutettiin ilmoittamatta ja löytyi keittiöstä ihmettelemästä:" Miksei ruoka ole jo valmis kun aika on jo?" Kaarina ei päässyt veljestään eroon kuin irtisanomalla asuntonsa ja muuttamalla muualle. Hän oli piiloittanut aseen ja se muutti hänen mukanaan. Vasta Aarteen kuoleman jälkeen Kaarina kantoi aseen sille samaiselle poliisiasemalle ja kertoi sen löytyneen jäämistöstä.

Aikajana loikkaa tässä, mutta muokkasin tuon tuolta realiajan puolelta, koska tännä se oikeasti kuuluu.

Olen pahoillani. En niinkään Sinun takiasi lukijani vaan siitä, etten saa tätä jatkumaan.

Luin Brimin kirjoituksen häneen kohdistuneesta perheväkivallasta, mutta silti en saa rohkeutta olla avoin edes itselleni.

No, ei tästä tänäänkään mitään tule.

Myöhemmin tämä uusi nainen, jonka nimi on haipunut unholaan, kutsui Taunon ja Tarjan luokseen kylään ja visiittejä oli kai muutama. Mieleen painuvinta oli nuorempi tytöistä, joka sottasi ruokaillessaan niin paljon, että söi ilkosillaan. Tarjasta se oli pöyristyttävää. En tiedä kumpi pöyristytti enemmän, ruualla leikkiminen vai alastomuus.

Ei tiedetä, tiesikö Kauko Taunon sailaala jaksoista. Tuskinpa.