Piti alkuun, jopa muilta perheen jäseniltä, salaisuutena Taunon sairaalassa käynnit. Vai olisiko ensimmäinen jakso ollut kesänä, jona Tarja oli Hannelen maalla. Eli Tarja sai tietää asian jälki käteen. Hän koki huimaavan helpotuksen tunteen, käsittäessään, että Tauno on sairas, epänormaali. Helpotus jäi lyhytaikaiseksi. Mikä on normaalia?

Tarja pelkäsi perheistuntoja. Varsinkin enimmäistä. Hän oletti, että ammattilaisen katseen alle joutuessaan, myös hänet passitettaiseen hoitoon. Pidemmän päälle, hän tajusi laitoksen kyvyttömyyden hoitaa edes Taunoa, saati sitten huomata mitään epänormaalia ihmisessä, jonka papereissa ei ole merkintöjä opastamassa heitä.

Tauno käänsi asian mielessään omaksi valinnakseen. Kuvitteli huijaavansa hoitohenkilökuntaa. Tekeytyvänsä hullummaksi kuin olikaan ja hankkivansa paperi armeijan välttämiseksi. Tai ei Tauno olisi inttiin tai sivariksi kuitenkaan mennyt, eli hän käytti "vapaudu vankilasta kortin".

Raha pulassa, hän jossain kohtaa kokeili myydä paminsa, mutta huomasi olevansa riippuvainen niistä ja tajusi itsekin, ettei tämä mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

Tarja päätti, ettei mitään merkintöjä hänen papereihinsa koskaan tulisi. Tuli vain yksi, putkayö päihtyneenä alaikäisenä, mutta sosiaalipuolella ei takerruttu siihen.