Iida kyllästyi tyttönimensä jatkuvaan selittelyyn. Se on aika harvinainen nimi ja ensimmäistä kirjainta vaihtamalla siitä sai hyvinkin yleisen. Hän siis marssi kirkolle ja kysyi: "Voiko nimen vaihtaa?"  Johon pappi: "Juu, kyllä se käy. Mikäs laitetaan?" Iida ei ollut miettinyt asiaa valmiiksi ja näki ikkunasta kukkivan pensaan ja kysäisi:"Kävisikös tuo?" No, kävihän se ja niin oli nimi vaihdettu.

Edwartin isällä taas ei ollut sukunimeä, joten kun kaverit kiusasivat siitä, hän näki kadun varressa kyltin ja otti siitä nimen itselleen.

No, ei Iidalle ensimmäisestä nimenvaihdosta ollut paljoa iloa. Solmittuaan avioliiton Edwartin kanssa sukunimissä oli taas vain ensimmäisen kirjaimen ero.

Mutta silti ennen kaikki oli paljon yksinkertaisempaa.