Tarja kuunteli kyseistä albumia paljon. Yritti huonolla englannillaan kääntää vinyylin sisään kirjoitettuja sanoituksia. En muista, kuinka vanha Tarja oli kun se tuli elokuvateattereihin, mutta alle kuudentoista. Katri kielsi ehdottomasti Tarjaa menemästä katsomaan sitä. Oli kuulemma aivan sopimaton tytön katsottavaksi. Salaa, yksin sen sitten katsoi ja se teki erittäin syvän vaikutuksen. Koulussa vahingossa kertoi sen nähneensä ja muut ihmettelivät. Tarjaa nauratti, kun ainut "uutiskynnyksen" ylittänyt kohtaus oli TV:n ikkunasta heitto. Niinkun sillä olisi ollut juonen kulun kannalta mitään merkitystä.

Eilen katsoin sen uudelleen, ehkä neljännen kerran. Se tuntui taas yllättävän hyvältä, koskettavalta, vaikka tässä välillä se on tuntunut lattealta. Ehkä, tuo ulkopuolisuuden tunne on taas ajankohtaisempi, kuin aiemmin.