Pienestä pitäen Tarja osasi puolustaa itseään vieraita vastaan. Jos joku löi, sai olla varma, että Tarja löi takaisin. Myös koulussa hän usein meni kiusatun puolelle ja puolusti tätä kynsin, hampain ja potkien. Eikä kukaan saman luokkatason oppilas olisi käynyt fyysisesti hänen kimppuusa. Huutelua ja sellaista tietenkin tapahtui riittävän välimatkan turvin.

Luokallejäänyt Auvinen tuli luokkalle varjosa kera. Eikä kukaan (kaikkein vähiten Tarja itse)ymmärrä, miksi hän alistui Auvisen piestäväksi. Muu luokka seisoi hiljaa, osa käänsi selkänsä tai meni pois paikalta. Sitä kesti vain vuoden. Sen jälkeen rauha palasi ja Auvinen varjoineen joutui koulukotiin.

Auvinen ei ole se Auvinen, josta on viimeaikoina ollut paljon lehdissä, mutta siitä nimestä tämä on palautunut mieleen.