Otti yhtettät ainosataan yhteen entiseen koulutoveriinsa Hanneleen, joka oli hemmoiteltu rikkaan perheen ainoa lapsi. En tiedä miksi juuri häneen, vai oliko hänessä jotain sellaista, minkälainen Tarjakin olisi halunnut olla. Jostain oudosta oikusta heistä tuli bestikset, ainakin joksikin aikaa. Molemmat tytöistä oli hevoshulluja ja muutenkin eläinrakkaita, ainakin se yhdisti. He kävivät usein koiranäyttelyissä ja hoitivat ja ulkoiluttivat kulmakunnan koirat, niin rotu- kuin muutkin sellaiset. Mutta Hennelen äiti oli se, joka sai Kaarinan uskomaan, ettei köyhän lapsen kannata käydä ratsastuskursseja, koska ei kuitenkaan ole varaa jatkaa useampaa kurssia. Ei halunnut köyhää ystävää samalle hienolle tallille, jolla tytär harrasti.  Joten Tarja ratsti yksityisillä pikkutalleilla ja oppi hevosista muutakin kuin avut.

Hannele oli tottunut saamaan mitä halusi ja koska he viettivät perheen isän loman maalla, pääsi Tarja seuraneidiksi mukaan monena kesänä koko heinäkuuksi. Niinä kesinä Tarja rakastui lehmiin ja heinän tekoon sillä perinteisellä -seiväs, hanko ja mies- tavalla tehtyyn. Hän oppi myös viimein, jos ei nyt uimaan, niin ainakin pysymään pinnalla.

Niistä kesistä jäi kuitenkin karvas maku. Viimeisen kesänä oli ulkomaan sukua, myös kesänvietossa. Enon vaimo järjesti mustasukkaisuus kohtauksia yli viivikymppisestä miehestään ja sai Hannelen äidin uskomaan, että aihetta mustasukkaisuuteen on ja lopulta nähtävästi myös Hannelen, koska kaupunkiin palattuaan ei halunnut olla missään tekemisissä Tarjan kanssa, vaikka oli valmiiksi sovittuja tapahtumia.