Uskonto ei kieltänyt turvautumasta normaaliin lääketieteeseen, mutta vaihtoehtoisia luontaishoitoja suosittiin. Suomessa ei silloin vielä ollut yhtään lääkäriä, joka olisi käyttänyt niitä. Joten järjestettiin ryhmämatka Göteborgin sellaisen luokse. Luultavasti juuri Kaisan epilepsian tähden Kaarina halusi matkalle mukaan. Yksi aikuinen ja neljä lasta kansipaikoilla ei tullut niin kovin kalliiksi. On oikeastaan uskomatonta, kuinka rauhalliset yöunet sai vielä siihen aikaan ruotsinlaivalla, aulan nurkkaan kokolattiamatolle levitetyllä lakanalla. Muu matka kuljettiin tilaus linja-autolla.

Kun Kaisa sai lääkkeet epilepsiaan lääkäri tutki myös ihoa ja kyseli Kaarinalta raskausaikaisesta sukupuolitaudista. Kaarina oli hämillään, mutta muisti syöneensä aivan avioliiton alkuaikana lääkekuurin tautiin, jonka lääkäri nimesi "joku pöpö vaan" Se oli sitä miesten välistä solidaarisuutta. Ei itse tauti, vaan silloiset lääkkeet, saivat aikaan sikiömuutoksia, Kaisalta puuttui ihosta yksi kerros, joka olisi estänyt kosteuden haihtumista.

Tarjan elimistöstä lääkäri löysi reuman. Ei välttämättä puhkea koskaan, mutta on olemassa.

Katrista ja Taunosta ei lääkäri löytänyt mitään ertyistä.

Kaisaan lääkkeet tehosivat ja kohtaukset loppuivat ja Tarja kiedottiin entistä paksumpiin vaatteisiin suojaan kylmältä ja viimalta.