Edwart ei ollut sodassa. Hänellä oli jo liian iäkäs sotimaan, mutta oli jotain poteroita kaivamassa ja sellaista.

Kaarina oli niin innoissaan isänmaan puolustuksesta, että olisi ryhtynyt vaikka pikku-lotaksi, jos ikää vain olisi ollut hieman enemmän. Ei ollut tajunnut, että jos joutuisi sairastuvalle apulaiseksi, joutuisi näkemään verta. Se on edelleenkin Kaarinalle asia, jota ei siedä. Ei edes tai varsinkaan sian verta.

Sodan lopulla, kun saksalaisista oli tullut jo vihollisia, Kaarina oli kulmakunnan muitten lasten kanssa leikkimässä. Paikalla oli liki 20 lasta. Kaksi saksalaista lentokonetta lensi, junarataa seuraten, ohi. Lapset juoksivat suuren koivun alle suojaan. Toisen koneen ampuja laski konekiväärillä lapsilauman läpi pitkän sarjan, muttei onneksi kääntynyt toiseen ylilentoon. Koivuun upposi monta luotia, mutta yhteenkään lapseen ei osunut.