Kaarina vaivasi nuorena tyttönä, kun ei ymmärtänyt papin saarnoja. Hän yritti lukea raamatusta, miten asiat on, jotta ymmärtäisi papin puheet. Aina luultuaan ymmärtävänsä jotain, hän lisää luettuaan tunsi kuin asiat kääntyisivät taas toisinpäin. Kukaan ei selittänyt raamattua hänelle niin, että hän olisi sen ymmärtänyt. Pelkkä uskominen uskomisen tähden ei luonnistunut häneltä, joten hän oppi vaientamaan kysymykset, niin kotona, koulussa kuin kirkossakin.