Olivat aina runsaslumisia ja eroittautuivat toisistaan lumilinnojen mukaan. Oli kunnia asia rakentaa kulmakunnan suurin linna.

Ensimmäinen oli yläpihalla ja koostui lumeen auratuista poluista, jotka peitettiin pahvilevyillä ja annettiin lumen sataa päälle. Se oli linnoista ehkä lämpimin. Sinne ei tuuli päässyt. Lumesta muotoiltiin kynttilänjalkoja, joten sinne saatiin myös valoa. Kunnioitus tulta kohtaan oli iskostettu syvään vai liekö tuuri ollut kohdallaan, koska vahinkoja ei sattunut.

Toinen linna rakennettiin saunan päätyyn. Korkeutta muureilla oli niin paljon ettei aikuinenkaan nähnyt yli. Huoneita linnassa oli kolme isoa ja yksi pieni, joka nojasi saunan seinään ja siinä oli katto. Luultavasti Kaisa asui kotona vielä näiden kahden linnan rakennus aikana, koska niistä saatiin noin isoja.

Kolmas oli enään vain yhden huoneen kokoinen ja seisoi naapurin tädin pihaan johtavan kuusiaidassa olevan aukon kohdalla puutarhassa.

Neljättä tekivät enään Tauno ja Tarja kahden. Siitä piti tulla iglu eli ontoksi kaivettu lumikasa. Mutta kissat kävivät siellä tarpeillaan ja Kaarina kielsi siellä leikkimisen.

Vaikka linnojen rakentaminen oli kilpailu, niissä leikki koko tienoon kakarat, eikä kenenkään mieleen juolahtanut toisten linnojen rikkominen.