Oli näppärä niin suustaan kuin käsistään. Hän elätti perhettään kauppurina. Lähinnä myymällä kodinkoneita ovelta ovelle. Outoa oli hänen halunsa tehdä kupat mieluummin kuin rahaa. Kaupasta saatu palkka oli käsiraha, joka maksettiin kaupan solmimis hetkellä. Usein hän suostui ottamaan käsirahaksi vanhan koneen ja saadakseen rahaa hänen olisi pitänyt myydä myös vanha kone. Siis Kaarinalla ei ollut pulaa ompelukoneista tai vastaavista kapineista, mutta raha oli tiukalla. Niin tiukalla, että verottaja löi Kaukolle mätkyt vedoten siihen ettei niin vähällä tule toimeen. Sen jälkeen ei Kauko enään veroilmoitusta tehnyt, vaan antoi verottajan karhuta harkintansa mukaan.