Vietti yhden kesäloman pätkän maalla. Matkat kuljettiin linja-autolla. Ensin harjoiteltiin laatikossa kulkemista. Tässä kohtaa tosiaankin puhutaan pahvilaatikosta, johon oli tehty ilmareikiä. No, eihän kissa nyt sellaisessa suostu olemaan. Joten hankittiin valjaat ja niissä Kalle suostui olemaan. Matka sujui hyvin, mutta meno matkalla autoa vaihdettiin hautausmaan vieressä. Kaarina halusi viedä kukkia Mikolle. Olihan se hyvä, että kissa saajaloitella. Läheisen kuusen latvassa istui varis, joka rääkäisi pahasti. Kalle pelästyi, kierähti kerran selkänsä yli ja ampaisi ruumishuoneen alle. Siinä sitä oli ihmettelemistä. Kissa vieraalla maalla ja auto lähdössä.  Tarja oli kovakeuhkoinen lapsi. Teki istumalakon ja ulvoi:Kallea ei jätetä. Vaikeni vasta, kun joku keksi sanoa, että Kalle tälläsessä metelissä juoksee vielä kauemmaksi. Onneksi myöhemmin meni vielä toinen auto ja kissa oli siihen mennessä houkuteltu syliin. Ei tarvinnut yöpyä hautausmaalla.

Kallea ei seuraavana kesänä yritetty mukaan. Naapurin täti lupasi ruokkia sitä, mutta sen kesän Kalle vietti ulkona ja villit vaistot heräsivät. Ei suostunut talvellakaan nukkua yötä sisällä.