Naapurin-tädillä oli iso kolli, joka söi silakkansa keittettyinä, mutta täti ruokki myös kaikki kulmakunnan villikissat silakoilla, keittämättömillä. Useamman kerran vuodessa lapsilauma kulki ovelta ovelle kantaen mukanaan pentuetta. "Ottakaa kissa, ottakaa. Isä lupasi hukuttaa jokaisen jolle ei löydy kotia." Tyypillisin lause, jolla kissaa tarjottiin. Kaarina myöntyi ja perheeseen otettiin kissa, Kalle. Kalle oli väritykseltään tavallinen raidallinen maatiaiskissa. Parinviikon päästä lapsilauma tarjosi taas kissaa. Tällä kertaa keltaläikikästä puoliangoraa. Kaarinaa harmitti, olisi ollut niin paljon kauniinpi, muttei voinut enää Kallea pois laittaa, eikä tahtonut ottaa toistakaan.